Luovuus on mahdollisuus

 

Kerron teille näkemykseni luovuudesta, luovuustekniikoista ja niiden merkityksestä tuotannon näkökulmasta sekä tuotekehityksessä. Yritän pelkistää viestiäni siten, että saisitte käyttökelpoisia ajatuksia nopeasti ja tehokkaasti.

Luovuus on kyky ymmärtää, että asiat voivat olla eri tavalla paremmin.

Toivon, että pysähdytte ajattelemaan ja poimitte teille sopivia kokonaisuuksia, ei pelkkiä yksityiskohtia tai väittämiä. En siteeraa ketään tietoisesti, enkä käytä kirjallisuusviitteitä. Se mitä kerron, on tiivistelmä asioista jotka olen vuosien varrella oppinut ja kokenut erityisen tärkeiksi.

Oivallustekniikoiden (luovuustekniikoiden) oppiminen vaatii aikaa ja oikeat olosuhteet. Tulet todennäköisesti pettymään, jos odotat saavasi heti merkittäviä tuloksia. Olen itse kokenut tämän usein kun koulutuksen aikana ei tapahdukaan suurta valaistumista. Itse tutustuin ensimmäistä kertaa luovuutta kannustaviin tekniikoihin 1980-luvulla ja sen jälkeen olen opiskellut aihetta ja tehnyt töitä luovuustekniikoiden parissa eri tavoin. Olen huomannut, että varsinaisia tekniikoita voi opetella nopeastikin, mutta ymmärrys kasvaa vain kokemusten myötä ja ajan kanssa.

Kun aloin kirjoittaa aiheesta verkkosivuilleni www.stratox.fi ja luennoida aiheesta huomasin, että luovuustekniikka sana ei ole arkikäytössä. Perustin käsitteen vuonna 2007 suomalaiseen wikipediaan.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Luovuustekniikka

Toivon, että käytät esittämiäni asioita luovasti ja ymmärrät, että tämä ei ole koko totuus, vaan minun näkemykseni aiheeseen. Sinä luot itsellesi oman totuutesi aiheesta.

 

Taiteellinen luovuus

Taiteilijoita pidetään luovina yksilöinä, samoin keksijöitä. Taiteilija on mahdollisesti yksilönä lahjakas aikaansaamaan aistillisesti ja esteettisesti puhuttelevia tai kiinnostavia tuloksia. Esimerkiksi kuvanveistäjä ja soittaja tarvitsevat taiteellisen lahjakkuutensa lisäksi merkittävän määrän käden taitoja ja hyvin kehittynyttä motoriikkaa. Entä puuseppä tai ompelija, onko hän taiteilija? Aika usein heillä on taiteellista lahjakkuutta, silmää tai näkemystä.

Isäni oli monilahjakas sekä taiteilijana, että innovaattorina. Aivan hiljattain oivalsin, että hän toimi vuosikymmeniä sitten myös innovaatiokouluttajana, taitelijan roolissa. Omasta piiristä löytyy vastaavasti useita taiteellisesti lahjakaita taiteilijoita, joilla ei ole juuri lainkaan innovaattorin tai keksijän kykyä. Sekä tutkimusten, että kokemukseni mukaan taiteellinen lahjakkuus ei korreloi suoraan oivaltamiskyvyn kanssa, vaan kuka tahansa, ammatista ja koulutuksesta riippumatta voi olla luova tai oivalluksia tuottava.

Keksijän luovuus

Keksinnöt ovat tyypillisesti teknisiä oivalluksia. Kaupallisesti menestynyt keksintö voi olla innovaatio. Usein innovaatiot tai oivallukset jaetaan tuote-, palvelu-, prosessi-, ja sosiaalisiin innovaatioihin. Periaatteessa on kyse samasta asiasta, mutta asioiden hahmottamisen kannalta tämä jako on hyödyllinen.

Keksijän rooli on yleensä vaikea. Toimeentulon aikaansaaminen keksijänä on kenties vielä vaikeampaa kuin taiteilijana. Sekä keksijä, että taiteilija saattavat toteuttaa luovuuden viettiään silläkin uhalla, että kukaan ei ole kiinnostunut hänen töistään. Optimismi ja usko omaan tekemiseen ovat vahvasti läsnä molemmissa. Keksijän ammattiin ei ole varsinaista koulua mutta monet menestyneet keksijät ovat monialaisia ja uteliaita. He saattavat myös osata luovuustekniikoita, joko luonnostaan tai opeteltuaan niitä. Luovuus ei edellytä korkeaa älykkyysosamäärää, mutta on todettu riittävän älykkyyden olevan tärkeä seikka luovuudessa. Molemmat älykkyyden ääripäät voivat olla haitaksi luovuuden hyödyntämisessä.

Meille keskivertoihmisille on lohduttavaa tietää, että me voimme aikaansaada luovia ratkaisuja. Ei tarvitse olla taiteilija, keksijä tai erityisen älykäs luodakseen jotain oikeasti uutta ja hyvää.

Mielen joustavuus

On vaikeaa löytää sopiva synonyymi sellaiselle luovuudelle, joka merkitsee mielen vapautta etsiä, löytää ja hyväksyä uusia poikkeavia vaihtoehtoja. Uskoa siihen, että on olemassa erilainen parempi ratkaisu. Tätä luovuutta ja mielen joustavuutta olen kannustamassa ja etsimässä sekä yksilötasolla, että varsinkin ryhmissä. Arkiluovuus voisi olla sopiva sana sille, mitä me olemme tavoittelemassa.

Tunnistamme työyhteisöistämme tai lähipiiristämme henkilöitä, jotka ovat aina valmiita kokeilemaan uutta, rohkeita kohtaamaan ennen kokemattomia tilanteita, ottamaan henkisiä riskejä, joustamaan ja etsimään poikkeavia vaihtoehtoja nykyisten toimivienkin ratkaisujen rinnalle. Tällaista ihmistä kutsun mieleltään joustavaksi, kenties myös luovaksi.

Tunnistamme myös niitä, jotka ovat arkoja kokeilemaan uutta, haluavat järjestyksen säilyvän ennallaan, pysyvät mieluimmin koetuissa malleissa kuin etsivät uutta. He saattavat samalla olla taiteellisesti tai esteettisesti luovia yksilöitä mutta mielen joustavuus on rajallinen. Näillä kahdella luovuuden ilmentymällä ei ole mielestäni keskinäistä yhteyttä.

Vilkas mielikuvitus on luovalle ihmiselle tyypillinen piirre ja hän pystyy heittäytymään uuteen rooliin melko helposti ilman epäonnistumisen pelkoa. Mielikuvitus vie mielen mennessään ja hämärtää todellisuuden rajaa, näin on helpompi ottaa itselleen uusi rooli. Luovuus on irtautumista omasta arkiminästään ja asettumista toiseen positioon.

 

Yksilön luovuus

Toiset meistä ovat luovempia ja toiset vähemmän luovia. Nämä erilaiset luonteenpiirteet ovat rikkaus ja niitä meidän tulee oppia näkemään, hyväksymään, arvostamaan ja lopuksi hyödyntämään. Luovuus ei ole ihmisen hyvyyden kriteeri vaan yksi persoonallisuustekijä muiden joukossa. Kaikkien ei tarvitse olla luovia mutta on toivottavaa, että opimme hyväksymään toisemme.

Toisille maailma on valmis ja kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty, kun taas toisille maailma on avoin ja kaikki on mahdollista ja muutettavissa. Tämä on yksi kärjistetty tapa hahmottaa luovuutta. Suurin osa meistä toimii arjen tilanteissa vähemmän luovasti. Teemme rutiininomaisesti arkisia havaintoja ja päätöksiä ja hyvä niin. Ei aina tarvitse tai kuulu olla luova.

Luova yksilö voi olla taiteellisesti luova, mutta muuten mieleltään jäykkä, täsmällinen tai jopa kaavoihin kangistunut; siis toisella tavalla tarkasteltuna vähemmän luova.

Yhteisöllinen luovuus

Yhteisöllinen luovuus ja yksilön luovuus ovat kaksi eri asiaa. Yrityksen näkökulmasta yhteisöllisen luovuuden opettelu ja siihen kannustaminen voivat olla erityisen hyödyllisiä.

Historiasta löytyy luovia yksilöitä kuten Jobs, Da Vinci tai Edison, mutta harvemmin tämän tason luovia yksilöitä löytyy omasta firmastamme. Jokaisessa yhteisössä on ryhmän voima ja yhteisöllisen luovuuden mahdollisuus.

Kun tarkastelemme ryhmää luovuuden näkökulmasta, on syytä jättää yksilöllinen luovuus hieman taka-alalle. Kokemusteni perusteella ryhmässä oleva, erittäin luova yksilö pystyy jopa haittaamaan muun ryhmän työtä. Samoin toista ääripäätä edustava, mieleltään joustamaton yksilö, useimmiten onnistuu kyseenalaistamaan kaikki poikkeavat ratkaisut liian varhain ja näin tuhoamaan koko yhteisöllisen luovuuden pitkäksi aikaa. Yhteisöllisen luovuuden voima on valtava ja samalla sen hyödyntäminen vaikeaa.

Yhteisöllinen luovuus on voimavara, jota pidän suuressa arvossa. Sen tutkimisella ja oppimisella on suuri merkitys yrityksen menestyksen ja yhteisön hyvinvoinnin kehittämisessä..
Tätä luovuuden aluetta käsittelen sekä tässä artikkelissa, että fasilitoidessani luovuus-sessioita.

 

Yhteisöllisen luovuuden merkitys

Tarkastelunäkökulmani on yrityslähtöinen, koska siitä itselläni on eniten kokemusta. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa tehdessäni tätä työtä. Olen toiminut useissa firmoissa lähes kaiken tasoisissa tehtävissä ja tämä antaa sekä varmuutta, että ymmärtämystä kohdata eri ammatin edustajia.

Yhteisöllisessä luovuudessa erilaiset tekniikat ovat oleellinen osa onnistumista. Hyvin harvoin joukko tai joukkue pystyy luoviin ratkaisuihin ilman ohjausta tai sovittua toimintatapaa. Näiden tekniikoiden tai menetelmien oppiminen ja testaaminen on tärkeää kun ryhdymme etsimään luovia ratkaisuja. Tekniikoiden vetäjäksi pitää oppia ja harjaantua, yleensä tarvitaan fasilitaattori, joko joku omasta väestä tai ulkopuolinen. Tekniikoista kerron lisää seuraavassa osuudessa.

Pelkkä koulutus, julistus tai aikominen ei riitä vaan pitää myös pystyä tekoihin. Luovan yrityskulttuurin luominen on johdon tehtävä ja se on merkittävä strateginen päätös.

Olin mukana eräässä väitöskirjatutkimuksessa, missä strategiatyötä tehtiin Siv-luovuustekniikkaa hyödyntämällä. Tulokset olivat poikkeuksellisia ja vaativat merkittävää rohkeutta omistajilta siirtyä niiden toteuttamiseen. Eräät luovuustekniikat ovat hyvin skaalatutuvia; sama menetelmä sopii sekä pieniin parannuksiin, että suuriin kokonaisuuksiin. Pienissä asioissa voimme löytää luovuutta ja uusia hyödyllisiä ratkaisuja nopeasti ja jopa melko helposti. Näistä on helpompi siirtyä vaiheittain isompiin ja vaikeampiin hankkeisiin.

Yhteisöllinen luovuus, ja sen harjoittaminen, parantaa myös työhyvinvointia. Tätä osuutta käsittelen myöhemmin kohdassa “Yrityskulttuuri ja luovuus”.

 

Luovuustekniikat ja siilot

Organisoituminen ja töiden mukaiset hierarkiset tasot tuovat paljon etuja ja samalla luovat toimintojen välille informaatiota haittaavia seiniä. Näitä kutsun siiloiksi. Kukin toiminto hoitaa oman siilonsa tehtävät ja toimintojen väliset yhteydet jäävät vähälle. Jos luovuustekniikoiden avulla saadaan siiloja puretuiksi niin jo pelkästään sillä saattaa olla myönteisiä vaikutuksia. Yhteisölliset menetelmät tulee rakentaa niin, että luovia menetelmiä opettelevissa ryhmissä on ihmisiä eri toiminnoista. Yhteisölliset luovuustekniikat ovat mainio keino parantaa toimintojen välistä yhteistyötä.

Tekninen innovaatio

Tyypilliset keksinnöt ovat usein teknisiä. Nämä voivat olla uusia tuotteita, tuotteen osia, menetelmiä tai muuta konkreettista. Minkä tahansa keksinnön tai oivalluksen kaupallistaminen on usein vaikeaa. Se poikkeaa vallitsevasta ratkaisusta, sen onnistuminen on epävarmaa ja organisaatiot hylkivät luontaisesti tällaisia kummajaisia. On myös huomattava että, kaikkia keksintöjä ei voi, eikä kannata viedä eteenpäin, koska meillä voi olla perusteltuja esteitä kuten jakelutie, valmistustekniikka tai jokin muu seikka, mikä estää keksinnön hyödyntämisen. Innovaatioksi kutsuttiin aikaisemmin niitä, jotka on taloudellisesti hyödynnetty. Nykyään innovaatio sanalla tuntuu olevan muitakin merkityksiä. Tässä käytän “innovaatio”-sanaa sen perinteisessä merkityksessä.

Palveluinnovaatio

Tuotteet ja palvelut ovat parhaimmillaan sidoksissa toisiinsa. Silti on hyvä ymmärtää, että palvelutuote on aivan kuten fyysinenkin tuote. Palveluinnovaatiossa laite tai tekninen ratkaisu voi olla perinteinen, mutta siihen liitetty palvelu poikkeaa vallitsevista tavoista edukseen. Tyypillisiä palveluinnovaatioita voivat olla vaikkapa maksutapaan, jakelutiehen, hinnoitteluun tai palvelukonseptiin liittyvät erilaiset toimintatavat.

Sosiaalinen innovaatio

Kun keksintö koskee toimintatapaa, uudelleen organisoitumista tai teknistä ratkaisua, jonka käyttöönottamisesta johtuen valtasuhteet tavalla tai toisella muuttuvat, voi kyseessä olla sosiaalinen innovaatio. Kun ihmisten pitäisi alkaa toimia toisella tavalla on vastustus usein voimakasta. Vanha tapa tuntuu aina turvalliselta ja uusi sisältää epävarmuutta. Ihmisen aivojen rakenne pyrkii säilyttämään ja automatisoimaan tuttuja reittejä ja siksi meidän pitää ponnistella oppiaksemme uusia tapoja. Vanha totuus on ”everybody wants to change the world but nobody wants to change himself”.

On inhimillistä ja joskus hyödyllistäkin pyrkiä vastustamaan muutoksia. Toisaalta monet hyvät uudistukset jäävät toteutumatta, koska ihmisten väliset valtasuhteet tai työsisältö muuttuisivat joko helpompaan, vaativampaan tai ainakin tuntemattomaan suuntaan. Vain poikkeuksellisen rohkeat pystyvät asettamaan oman työnsä tai organisaationsa tarpeellisuuden kyseenalaiseksi. Eräs “oppivan organisaation” oleellinen tunnuspiirre on juuri tämä. Se uskaltaa asettaa oman toimintatapansa ja olemassaolonsa kyseenalaiseksi riittävän usein.

Prosessi-innovaatio

Kun parannetaan toimintaprosessia luovalla tavalla on kyseessä prosessi-innovaatio. Uudet lay-out-suunnitelmat, työtavat, työpaikkojen parannukset, koneiden ja laitteiden käyttöönotto jne. voivat olla tähän kategoriaan kuuluvia. Usein prosessi- ja sosiaaliset innovaatiot esiintyvät samanaikaisesti.

 

Luovan ratkaisun kriteerit

Arjen tilanteissa emme yleensä kaipaa tai tarvitse luovia ratkaisuja. Riittää kun teemme meille asetetut tehtävät sen mukaan mikä on oikein tai sovittu. Vasta kun tunnistamme parannusta kaipaavan kohteen tai pyrimme luomaan uutta, on viisasta ja hyödyllistä tavoitella luovia ratkaisuja.

Miten voimme tunnistaa luovan ratkaisun perinteisestä ratkaisusta ja pohtia mitä hyötyä meille siitä on?

Opiskelin vuonna 1998 Israelissa SIT-tekniikkaa ja siellä jaoimme tulokset 1. 2. ja 3. asteen ongelmanratkaisuiksi. Vuonna 2000 ja 2001 opiskelin NLP -practitioner ja -master tutkintoon ja silloin käsittelimme 1. ja 2. asteen ratkaisuja. Näiden yhdistelmänä olen hahmottanut luovat ratkaisut kuuluviksi toiseen asteeseen, perinteiset ensimmäiseen ja epärelevantit ratkaisut kolmanteen.

Mielestäni on hyvä opetella tunnistamaan eri ratkaisutyyppejä, jotta pystymme jäsentelemään tehtyjä päätöksiä ja arvioimaan koska olisi viisasta etsiä luovia ratkaisuja tavanomaisten sijaan.

Ensimmäisen asteen ongelmanratkaisu

Tyypillinen ja päivittäinen tilanne, missä joudumme tekemään päätöksen. Suurin osa ratkaisuista on tätä lajia ja hyvä niin. Ei syytä ryhtyä etsimään luovia ratkaisuja vaan toimia tavalliseen tapaan. Jos on kylmä niin laitamme päälle enemmän vaatteita tai jos kodin sekaisuus häiritsee, ryhdymme siivoushommiin.

Toisen asteen ongelmanratkaisu

Tämä ei ole se ratkaisu, joka ensimmäisenä yleensä tulee mieleen, mutta kun tämä tulee esille niin useat meistä huomaavat sen olevan nokkela ja ennakkoluuloton. ”Miksen minä tullut tuota ajatelleeksi!”

Toisen asteen ratkaisut ovat luovia tavalla tai toisella.

On myös hyödyllistä huomata se mitä pidetään ongelmana. Kuka määrää mikä on ongelma ja mikä ei? Ensimmäisen asteen ongelmaesimerkkinä oli kodin sekaisuus. Tämä on tyypillinen ja naiivi esimerkki, mutta hyvä. Yhdelle epäjärjestys on ongelma ja toiselle ei. Ongelman määrittely tältä osin on yksi osa-alue, mitä en juuri nyt lähde käsittelemään.

Toisen asteen, luova, ongelmanratkaisu vaatetukseen ja siivousongelmaan löytyvät varmasti jos niin haluamme.

Kolmannen asteen ongelmanratkaisu

Tyypillistä tässä kategoriassa on se, että kiellämme tai kierrämme koko haasteen. Sessioissa tämä ilmenee yleensä kolmella tavalla: Joko lyömme leikiksi koko tehtäväasettelun, toiseksi keksimme teknisesti mahdollisen ratkaisun, minkä toteuttaminen olisi teoriassa mahdollista, mutta aivan liian kallista tai kolmanneksi keksimme vaihtoehdon, jolla koko kysymys mitätöidään.

Vaatetuksen suhteen kolmannen asteen ratkaisu olisi esim. ”muuta etelään” ja siivouksen suhteen ”sotku on ok”.

 

Luovan toiminnan haasteet ja nosteet

Innovaatioita on korostettu viime aikoina joka taholta. Tuntuu siltä kuin jokaisen oppilaitoksen, yrityksen, kaupungin, seutukunnan ja valtion strategia sisältäisi viittauksen innovaatioiden merkittävään rooliin. Toisaalta on kyse muoti-ilmiöstä ja sanan merkityksen muokkaamisesta omiin tarkoitusperiin sopivaksi. Toisaalta luovien ratkaisujen perään huudettiin jo 80-luvulla kun itse aloitin urani tuotannon ja tuotekehityksen parissa.

Luovan toiminnan haasteista kirjoitan myöhemmin mutta niitähän riittää.

Yhteisöllinen luovuus tuntuu edelleen hyvältä ja toivon, ettei sitä aleta murentaa. Yhteisöllisen luovuuden hyödyllisyys on yhtä vaikea perustella kuin luovuuteen panostukset muutoinkin, mutta tähän pohjautuu oma missioni. Korkein tavoite on luoda hyödyllisiä ratkaisuja, mitkä parantavat yrityksen tai yhteisön kilpailukykyä tai toimintaa. Luovuus on lisäksi parhaimmillaan hauskaa ja hyödyllistä. Kun sessio menee hyvin niin työskentelyssä on hyvä ”flow” eli siinä on eteenpäin vievää positiivista virtaa. Tällaisen hetken kokeminen on jo elämys sinänsä, mutta usein juuri siihen hetkeen liittyvät tulokset ovat niitä, jotka jäävät elämään ja pääsevät jatkojalostukseen.

 

Yrityskulttuuri

Yrityskulttuuri on tärkein. Vain luovuutta salliva ja kannustava yrityskulttuuri mahdollistaa oivallusten hyödyt.

Yrityskulttuuri syntyy tekemisen kautta ja suurin vaikuttaja on yrityksen ylin johto. Päätöksillään, johtamisellaan ja omalla esimerkillään yrityksen johto muokaa yrityskulttuuria. Oma, vakaa käsitykseni on että yksilön oma johtamisen malli lähtee ihmiskäsityksestä. Mielestäni arvot määrittelevät ihmiskäsitystä. Jos johdon todelliset ja syvmmät arvot tukevat tätä tavoitetta niin silloin luovaan yrityskulttuuriin pääseminen on mahdollista.

Johtajien tulee ymmärtää esimerkkinsä voima – sekä hyvässä, että pahassa. On hyödyllistä tutkia omia arvojaan ja johtamistyyliään, jotta pääsee selville oletko oikea johtaja tähän yrityskulttuuriin. Prosessit, työkalut ja tavoitteet ovat myös tärkeitä, mutta ne toimivat vain jos yrityskulttuuri on niille suotuisa. Malleja ja työkaluja voi kopioida mutta yrityskulttuuria ei voi – se pitää itse luoda.